Perjantai-illan pohdintaa ystävyydestä

Kuvailen usein lapsen saamista sillä että olen edelleenkin sama ihminen mutta edellinen elämäni jäi taakseni. Ikään kuin suljin oven entiseen elämääni minuna ja aloitin uuden elämän, nykyisen elämäni lapsellisena, äitinä. Tässä uudessa elämässä prioriteetit muuttuivat, mielenkiinnon kohteet muuttuivat. En koe, että elämäni ennen lasta olisi ollut millään tavalla huonompi tai parempi kuin nykyinen elämä. Se oli vain erilainen. Olen tyytyväinen edelliseen elämääni, kiitollinen siitä mitä kaikkea ehdin kokea ennen tätä uutta elämänvaihetta. Vaikka oma elämäni muuttui täysin, ja myös elämä ympärilläni, olen itse sitä mieltä että olen aika pitkälti sama henkilö, sama persoona, ja etenkin samalla persoonallisuudella. Luulen että tämä on syy siihen miksi myös moni ystävyyssuhteistani ovat säilyneet: en ole muuttunut paljon persoonana. Elämäni on muuttunut mutta olen edelleenkin sama Hellu. Sama asiapainotteinen, tarkka, analyyttinen, ironisen kuivan huumorin omaava Hellu. Ennen lasta, ja myös lapsen jälkeen.

Friendship-Quotes

Kuva

Jag har lätt att förstå hur många kvinnor förlorar sin egen identitet efter att de fått barn. För några händer det redan under graviditeten. Att få barn är en så överväldigande och konsumerande sak, att det lätt tar över hela ens liv och personlighet. Allt börjar kretsa kring barnet, precis ALLT. Det är lätt att försvinna eller bli fast i den rollen, bygga en liten babybubbla, och så småningom en lite större mammabubbla, och glömma bort allt som förut urskiljde just mig från massan. Mina intressen, min personlighet. Man behöver inte ge upp allt man har och är som person för att vara världens bästa mamma. Tvärtom, det som gör en till en bra mamma är att man är just den man är, sig själv, och inte bara den man tror att man, som mamma, bör vara.

Uskon että monelle on luonnollista että jotkut ystävät häviävät elämästä ihan luonnollisista syistä ilman sen isompaa draamaa. Joistakin tulee läheisempiä, joistakin etäisempiä. Joistakin pitää kiinni hampain ja kynsin, ja joistakin on valmis luopumaan. Koen että olen ollut onnekas ystävyyssuhteideni kanssa. Elämässäni on pari ystävyyssuhdetta jotka ovat kestäneet todella pitkään, jo lapsuudesta asti. Ystävyytemme on sen verran vankalla pohjalla, että vaikka emme välillä näe toisiamme todella pitkään aikaan, tai ole edes mitenkään yhteydessä toisiimme, on täysin vaivaton olo jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin.

Mutta minulla on myös yksi ystävä joka meinasi ”tippua kyydistä”. Olimme olleet ystäviä jo vuosia mutta elämä oli ikään kuin vienyt mennessään, ja yhtäkkiä tuntui että olimme todella kaukana toisistamme ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Hänellä oli raskas kausi elämässään, eli huonossa parisuhteessa ja itsetunto pirstaleina, ja itse olin onneni kukkuloilla, mahtava flow päällä. Emme oikein löytäneet yhteistä säveltä, ja tuntui siltä että olen kadottanut ystäväni ja saanut vain varjon hänestä tilalle. Siinä olisi voinut käydä huonosti ja ystävyytemme oli jo hyvin pitkälti kuihtumassa kuiviin. Meinasin menettää ystävän, sanan todellisessa tarkoituksessa. Ystävänä on rankkaa seurata sivusta kuinka toinen kärsii, ilman että pystyy tekemään mitään konkreettista, vain toistaa tyhjiltä kuulostavia ”aina voi soittaa” ja ”pidäthän huolta itsestäsi”-lauseita. Mutta hän pääsi pohjamudasta ylös, ja löysimme taas sen yhteyden mitä luulin että on jo ikuisesti kadonnut. Tänään pelkkä ajatus siitä ettei tämä henkilö enää olisi elämässäni tuo kyyneleet silmiini. Kuten sanoin, olen onnekas.

original_friends-are-like-stars-ceramic-heart

Kuva

Kuulun myös siihen onnekkaaseen joukkoon joka lapsen saamisen myötä sai ihan uusia ystäviä. Olenkin pariin otteeseen kirjoittanut meidän perhevalmennusryhmän kautta tulleista kahdesta minulle rakkaista perheistä. Olemme nyt tunteneet toisiamme reilu 3 vuotta ja näiden vuosien aikana on liikkunut lukemattomia ”Kukaan lähdössä Alepan puistoon?” -WhatsApp-viestejä. Luulisi että iltapäivä neljän alle 3-vuotiaan lapsen ja viiden muun aikuisen seurassa olisi puuduttavaa hommaa, mutta ei; kun on viettänyt aikaa tässä seurassa on sen sijaan poikkeuksetta hyvällä tuulella. En voi kiittää onneani tarpeeksi että elämääni sattui juuri tämä porukka.

Kuten todettu, ystävyyssuhteet muuttuvat vuosien mittaan, sehän on ihan luonnollista. Ennen käytiin ystävien kanssa viikonloppuisin ”crazybailaamassa”; nykyään viihdymme paremmin jonkun ystävän kotona parin viinilasillisen ääressä (tosin on se crazybailaaminen aina silloin tällöin hauskaa ;) ). Ei kaikki minun mielenkiinnon kohteeni todellakaan ole kaikkien ystävieni mielenkiinnon kohteita, mutta ystävyys, se yhdistävä voima, on edelleen olemassa ja vahvana.

Och till alla mina vänner som läser detta; you’re the best.

Muuttuivatko teidän ystävyyssuhteenne kun lapsi astui kuvioihin?

Alevinkkejä

Jotenkin ajattelen edelleenkin, että ollaan vasta vuoden alussa ja kunnon talvisää on vielä nurkan takana. Mutta todellisuudessa olemme jo helmikuun loppupuolella ja ensi viikolla maaliskuussa, jota itse virallisesti pidän kevään ensimmäisessä kuukaudessa. Sään puolesta olemme Antonilla vielä käyttäneet PO.Pin talvihaalaria, vaikka kelit alkavat jo välillä olemaan sillä rajalla että voisi ottaa välikausivaatteita kehiin. Hankintalistalla on siksi pikapikavauhtia ainakin PO.Pin fleecevuorellinen välikausihaalari, (Reiman?) välikausihanskat ja näiden kaveriksi erilaisia pipoja.

Sopivasti tähän hätään sähköpostiin tulikin ilmoitus että Babyshopissa on meneillään loppualen loppuale, ja voin vinkata että jo alennetuista hinnoista saa vielä -20% pois koodilla kampanjjakt20, joten ei kun löytöjä tekemään! Jäljellä näytti vielä olevan ainakin Molon toppaa ja välikautta, Mini Rodinin paitoja, housuja ja toppahaalareita(!)Reiman välikautta ja toppaa sekä sisävaatteista Geggamojaa, Ralph Laurenia, Nova Staria, The Brandia jne. Kokoja ei tietenkään ole enää niin laajasti mutta etenkin vauvojen ja 74-86 cm näytti olevan vielä aika hyvin.

babyshop

 

..ja psst, kuu on tosiaankin loppumaisillaan ja teemme siksi lisää tilaa kaapeissamme, joten Shopissa on päällä hurjat alehinnat!

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Remppablogi ja puulattiat…

SAMSUNG CSC

Kaksi vuotta valkoisten puulattioiden kanssa eläneenä voin kertoa että valkoisissa puulattioissa on varmaa ainoastaan se, että ne eivät koskaan tule olemaan täysin valkoiset. Ainakaan jos kotona asuu… ihmisiä. Nyt kun saan (heh) uudestaan remontoida vanhaa kaupunkiasuntoa valitsen siihen kuitenkin, epäröimättä, uudelleen valkoisen puulattian.  Kaikessa epäkäytännöllisyydessään lattia tulee taas olemaan NIIN kaunis! Kiiltävä valkoinen saa lattian ja koko huoneen säteilemään valoa, ja sisustusta voi sitten tekstiileillä muuttaa.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Valkoinen lattia ei ole suositeltava valinta laiskalle siivoojalle, mutta olen sen verran pedantti että tiedän että lattia tulee kiiltämään. Ennen kuin minulla nyt sitten taas on se kiiltävän kaunis lattia, projekti pitää kuitenkin aloittaa hiomalla lattia koko asunnosta. Toiset google-tyypit suosittelevat maalaamiseen Betolux Akvaa,  joka on tarkoitettu puu- ja betonilattioille, toiset suosittelevat öljypohjaista Betoluxia. Öljypohjainen maali taitaa haista TODELLA pahalle, mutta kellertävää lopputulosta en halua, ja se saattaa olla riskinä vesipohjaisessa maalissa.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Hieman väsynyt remonttireiska…

Har ni erfarenhet av vita trägolv? Skulle ni våga er på sådana med barn:)?
Eipä minulla paljon muuta asiaa kuin tämä remontti juuri nyt;)