Hoitolaukkuongelma

Minulla ei ole montaa käsilaukkua. Yhteen aikaan niitä oli kymmeniä, mutta jossakin vaiheessa huomasin että olkavarteen päätyi melkein aina ne tietyt suosikit, kun taas suurin osa jäi kaappiin seisomaan. Joten järkevänä ihmisenä karsin sitten suurimman osan pois ja panostin pariin laukkuun. Vauvavuotena kaikki tavalliset laukut jäivät melkein täysin käyttämättä ja vakiokäyttöön tuli hoitolaukku. Ihan korvaamaton ja todella kätevä laukku! Silloinen hoitolaukku oli alla oleva Babymelin mustavalkoinen Ella, ja se oli tosiaankin täydellinen. Tarpeeksi iso, hyvät olkaimet ja pitkä irroitettava olkahihna sekä helpot kiinnityssysteemit rattaisiin. Käytin sitä sen verran ahkerasti että oli jo vuoden jälkeen aika loppuunkäytetty, ja siksi päätin panostaa löytämään tulevalle vauvalle uusi, yhtä kiva hoitolaukku.

BabyMel-Ella-115

Hoitolaukku a la 2012

Googlaamiseen erikoistunut kun olen niin ryhdyin pari viikkoa sitten hommiin, mutta voi elämä että olin jo unohtanut kuinka vaikeaa niin helppo asia voi olla. Fiksuna naisena totesin että koska tykkäsin tuosta Babymelin laukusta niin hankin samanlaisen, mutta vähän eri kuosilla, koska vaihtelu virkistaa jne. Hip hurraa, Babymelin sini-valkoraidallinen Ella, näytti täydelliseltä ja ei kun tilaamaan.

babymelellastripe

Tiedättekö sen tunteen, kun joku tuote on just sitä mitä pitäisikin olla, mutta ei sitten ihan kuitenkaan? Tämä kyseinen hoitolaukku on roikkunut vauvan pinnasängyssä jo viikon verran, mutta en nyt vaan oikein tiedä mitä mieltä olen siitä. Se on oikean kokoinen ja mallinen ja siinä on kaikki ne asiat mitä odotin ja halusinkin, mutta en silti nyt vaan oikein innostu siitä. Laukku ei itse asiassa ole sini-valkoraidallinen, vaan sini-luonnonvalkoinen (melkein beige), mutta ei sekään oikein ole se syy mikä mättää. Höh! Joten nyt täällä kovasti pähkäilen, että pitäisikö mun olla järkevä ja pitää tämä kaikin puolin hyvä laukku, koska kuukauden päästä kun vauva on jo talossa niin en todellakaan jaksa välittää siitä että onko laukku nyt täydellinen vai ei (kunhan on joku!). Vai jatkaa etsintöjä kunnes The hoitolaukku löytyy?

Palataanpa lähtöruutuun. Saanko esitellä muita ehdokkaita matkan varrella:

elizabeth_701tan

Storksakin Elizabeth. Todella suosittu, todella positiivisella tavalla ”ei hoitolaukun näköinen”. Mutta hinta; 259€, mikä ei sinänsä ole paha hinta nahkalaukulle, etenkin kun tätä voisi käyttää myös tavallisena laukkuna vauvavuoden jälkeen. Kolme vuotta sitten olin jo menossa ostamaan tämän, mutta mieli muuttui kun näin sen luonnossa, koska laukku on itse asiassa aika iso.

littlephant-messenger-skotvaska_16330-d5

Littlephantin messengerissä on ihana kuosi, mutta miksi hmeessä tämä laukku on niin valtava?? Pienempikin koko olisi riittänyt, eli tämä on vaan ihan liian iso mun makuun.

1406797550

Elodie detailsin Graphic Devotion on kiva ja miellyttää silmää, mutta kyllästyyköhän tähän kuosiin..? Ehkä ei :)

rm13_xlarge

SkipHopilla on kivaoja hoitolaukkuja, esim. tämä Chevron-kuviollinen. Malli olisi kiva, kokokin taitaa olla hyvä ja merkistä olen kuullut pelkkää hyvää. Hintakin on ihan ok, juuri alle satasen. Hmmm..?

Mitä muita mun pitäisi vielä harkita? Auttakaa!

Onko äiti työelämän timantti?

Törmäsin toissapäivänä artikkeliin, jonka nimi on Kuminauha-äiti on työelämän timanttia, ja ajattelin hieman pohtia omaa tilannetta sen ympärillä. Meillä on tällä hetkellä kodissamme 4-, 5- ja 6-vuotiaat lapset. Se on oikeasti ihan hyrskynmyrskyä aamusta iltaan, ja kuitenkaan se ei todellakaan käy työstä, vaan leipä pitää tienata muualta.

Vauvavuoden aikana olin toki väsynyt, sillä Max ei ikinä ole ollut kovin hyvä nukkuja. Kuitenkaan ei joka päivä tarvinnut olla meikanneena ja pirteänä, vaan välillä sai tehdä juuri mitä itse halusi. Nykyään, selvinneenä kolmen lapsen (ja yhden miehen) aamusta, on jo töihin tullessa varautunut kaikkiin maailman kriiseihin ja silti töissä olisi ihan kivaa olla meikanneena ja pirteänä. Kello kuuden ja puoli kahdeksan välillä aamulla on usein selvittänyt jonkun huonon tuulisuuden, jonkun riidan, jonkun vaatekriisin, jonkun ruokasotkun ja ehkä jonkun toisen pienen katastrofin. Joten, kun mamma sitten kahdeksan aikaan saapuu töihin hänestä on erityistä luksusta päästä yksin vessaan, juoda kahvia rauhassa ja aloittaa työt tehokkaasti heti aamusta. Kun on tottunut siihen että joku koko ajan huutaa ”Isi kato, mamma titta”, jopa meluisassakin työpaikassa tuntuu hiljaiselta.

”Naisen työpäivät saattavat venyä, mutta äidin eivät. Päiväkodin ovien sulkeutuminen on äärimmäinen aikaraja, joka määrittää kaikkea elämistä. Äiti puristaa työnsä valmiiksi ennen määräaikaa, koska tietää, ettei mitään voi jättää huomiselle. Jos jotain jää, on seuraavan päivän häilyvä tasapaino jo ennalta menetetty.” 

Äidit ovat siis melko tehokkaita työtimantteja, koska vaihtoehtoja ei ole. Äitinä tietää että juuri ennen kun ollaan menossa ulos tulee jano tai vessahätä ja juuri kun pitäisi nukkua esimerkiksi jalkaan alkaa sattumaan. Sama pätee töissä, suunnitelmat heittävät kuperkeikkaa, työtehtävät muuttuvat ja aikataulut siirtyvät. Äiti hoitaa nämä asiat HETIHETIHETI. Sen lisäksi osa aikuisten erimielisyyksistä tuntuvat äärimmäisen helpoilta ja turhilta – olenhan jo samana aamuna selvittänyt 4-, 5- ja 6-vuotiaiden maailmaa isompia kriisejä.  Ja useimmiten olen töissä rauhallinen ja hyvä kuuntelija, sillä jos ei hermostu siitä, että uudessa vaaleassa sohvassa on suklaata, ei hermostu mistään.

SAMSUNG CSC

Joku tärkeä sähköposti, vai…

Useimmiten olen tyytyväinen siitä että en ole pullantuoksuva puistomamma vaan melko urakeskeinen. Koko perheen onnellisuus menee kuitenkin kaiken muun edelle, ja välillä on riittämätön olo joka paikassa. Töissä on tietenkin kivaa että minua tsempataan ja että saan tsempata muita. Lapsen tsemppaaminen opettaa tsemppaamaan myös aikuisia ja kun lapset kiittävät ja hymyilevät se muistuttaa siitä, että hymy sekä kotona, että töissä on kullanarvoista.

”Äiti on onnellinen töissä ja kotona, mutta hänellä on aina vähän huono omatunto.
Äiti on kuminauhaa: parhaimmillaan hän joustaa, muttei katkea.”